perjantai 24. tammikuuta 2014

luota haaveistasi hulluimpiin, silloin kuulut meistä vahvimpiin

Unelmat ja unet. Niiden voimalla mä jaksan tätä elämää. Sanotaan, että pitäisi lopettaa unelmoiminen ja alkaa elämään. Mä en usko siihen. Mun mielestä kaikkien pitäis unelmoida. Unelmoida kaikesta, mikä tuntuu ihan mahdottomalta ja hullultakin. Unelmoida niin isoista asioista, että melkein pelottaa.
DSC_2703     Mä näin viimeyönä niin ihanaa unta, että se piti hymyn mun huulilla koko päivän. Tuntui, että olisin saanut jonkun voimaa tuovan lahjan, toivoa siitä mitä voisi tapahtua. Se uni kesti ehkä viisi sekuntia, mutta nuo sekunnit olivat niin täydellisiä että en tarvinnutkaan enempää. Mä nään usein tosi ihania unia. Niissä kaikki tapahtuu juuri niin kuin mä olen unelmoinut. Ihmeellistä, että unet on oikeestaan alitajuntaan jääneitä juttuja, jotain mitä ei tietoisesti ajattele. Maailma, jonka mä olen itse täysin luonut. Maailma täynnä toiveita ja haaveita. Unet antaa mulle toivoa. Ne muistuttelee mua tunteista, joita olen joskus kokenut ja haluaisin vielä joskus kokea.
DSC_2734     Mä olen aina ollut myös pilvilinnojen rakentelija, unelmoija. Mä oon pienestä pitäen ollut aina vähän omissa maailmoissani. Ala-asteella mä sain keskittymisestä huonomman arvosanan, koska jäin liian usein haaveilemaan ja unohdin koulutehtävät. Silloin mä taidoin haaveilla mun tarravihkosta puuttuvista tarroista. Nyt mä unelmoin yliopistoon pääsemisestä, rakkaudesta, siitä kuinka haluaisin löytää jonkun, joka toisi kaikki mun parhaat piirteet esiin.
   Mä rakastan sitä kun voin sulkea kaiken hetkeksi ulkopuolelle ja kuvitella jonkun täydellisen tapahtuman mun mieleen. Mä teen niin usein kun mä kävelen ulkona. Mä katson tähtiä ja mun mieleen tulee joku ihana haavekuva. Mä en pärjäisi ilman niitä haaveita ja unelmia. Ne tuo voimaa silloin kuin kaikki muu tuntuu ikävältä.
DSC_2675   Olis helpompaa, jos ei tarvis vielä unelmoida niin isoista asioista. Että voisi olla se ekaluokkalainen Reetta, joka unelmoi brazeista ja tarroista. Tuntuu että siitä olisi vasta hetki. Nyt kuitenkin unelmoin jo menestyksestä ylioppilaskirjoituksista ja vanhojentansseista. Ja aikuisuudesta. Kaikesta ihmeellisestä, mikä on vielä edessä.
DSC_2717  Älä rakenna linnoja pilviin, sillä tuuli ne hajottaa. Älä katso syvälle silmiin, joita et voi unohtaa. Unelmoinnilla on haittapuolensa. Toi lausahdus on mulle äärimmäisen samaistuttava. Pilvilinnat tosiaan romahtaa usein. Harvoin mikään toteutuu haavekuvien mukaisesti. Kun herää ihanasta unesta, todellisuus tuntuu kamalalta. Mutta toisaalta uskon myös kohtaloon, kaikki tapahtuu juuri niin kuin on tarkoitettu. Joskus hairahtaa katsomaan silmiin, joita ei tosiaan voi koskaan unohtaa. Mulle on joskus käynyt niin. Ja niin tuskaista kuin se onkin, niitä silmiä ei koskaan unohda, vaikka haluaisikin. 

12 kommenttia:

  1. Mun mielestä kirjotatte liian usein tämmösiä "syvällisiä" tekstejä. Ois paljo kivempi ainaki mun mielestä, jos kirjoittaisitte ihan perusasioista. Niistä ei välttämättä tule yhtä pitkiä tekstejä, mutta ne on lukemisen arvoisia. En sano tätä pahalla. Olen bloginne iso fani, mutta en lähes aina jaksaisi lukea tämmöistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tähän postaukseen niin vähän kuvia, et halusin panostaa tekstiin et voisin olla ite tyytyväinen tähän postaukseen. :-) ja muutenkin, musta on tylsää kirjotella aina perusjutuista:"koeviikko tulossa, kauhee stressi yms. Aika harvoin kirjottelen tollasia tekstejä kun tässä postauksessa. Nyt teki vaan mieli ja kirjotella jotain muuta omien kuulumisien sijaan, kyllä mä niitäkin vielä tuun kirjottelemaan! Mulle blogin kirjottaminen on vähän niinku terapiaa ja halusin vaan purkaa noi mun ajatukset tohon. Kiitti kuitenkin kommentista:)

      Poista
  2. Eikä aivan ihanan teksti! Oot tosihyvä kirjottaman, näitä lisää!:) ja oikeesti tuo tunne ko näkee niin ihanaa unta! Haaveilu ja unelmointi oikeesti on ihanaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos ♥ sait mut hymyilemään:-)

      Poista
  3. apua tää oli aivan mahtava teksti! oikeesti voin samaistuu niin hyvin tähän :) toivon että kirjottelisitte vielä useemmin tällasia 'syvällisempiä' tekstejä koska oikeesti nää pistää miettimään ja osaatte molemmat kirjottaa älyttömän hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon♥ ihanaa et pystyt samaistumaan:') me luvataan kirjotella tän tapasia tekstejä enemmän!

      Poista
  4. ihanasti kirjotettu teksti ja ihania kuvia. upee postaus :)
    http://nelliuu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. minne yliopistoon aijot mennä?:)

    VastaaPoista
  6. Pilvilinnat on tehty pumpulista, joskus sade vie ne mukanaan. Hetken sisällä on tyhjyys, mitäs seuraavaksi? Ei halua päästää irti, kaipaus tuntuu ikuiselta. On elänyt harhassa, eikä mikään tunnu enää miltään. Rakentaminen on alotettava alusta, minkä värinen linna olis hyvä nyt? Unelmointi on todella se joka pitää hengissä. Toivoa ja uskoa parempaan huomiseen. Yksi ihana sanoi kerran, että elämä on kauneimmillaan, kun uskoo. Sä oot onnekas, kun et oo menettänyt unelmoinnin kykyä. Someone may say, you're a dreamer. But always remember: you're not the only one. Meitä on monia. Mä toivon, että vielä vanhana mulla on tallella pienen lapsen usko unelmiin. Että yhä silloin uskon, että pienet asiat tekee onnelliseks, ja että mikä tahansa on mahdollista kun yrittää ja haluaa tarpeeksi. Että hymy voi pelastaa jonkun päivän, ja että unelmat on tehty toteutettaviks, niin pienet ku suuretkin.

    VastaaPoista

kiitos kommentista<3