keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mä toivon ja uskon

The wolf of the wall street ja sinä. Ei mulla ei ole miestä. Sinulla tarkoitan sinua, joka joskus olit ihastunut minuun, mutta mä en sinuun. Tyhmä minä. Viikonloppuna sut nähdessäni halusin kelata aikaa ja rakastua suhun. On totta, että sillon en kyennyt suhteeseen. Kesä, aurinko, festarit ja kaverit. Oh honey mitä meillä olisi voinut olla. Tyhmä minä. Tyhmä minä. Te sanotte etten ole enää minä. Kuka mä sitten oon? Ajattelen koko ajan vaan synkemmin sitä, kuinka me kaikki vain odotetaan kuolemaa. Tässä mä istun, koneella. Viikonlopun elokuva osittain valaisi sitä, kuinka oikeasti raha tuo onnen. Vaikka en käyttäisi rahaa, kuten elokuvan Jordan, huumeisiin ja huoriin, raha silti voi tuoda onnen. Mulla on päivittäin pinnallisia ajatuksia ja kovat ulkonäkö paineet. Itsevarmuus vaan rakentuu sen kautta. En vaan osaa kuvitella tulevaisuutta, että musta ei tulisi rikasta. Mä haluan menestyä elämässä ja löytää uudelleen itseni kaiken paineen keskeltä. 
Joskus mulla on niin tyhjä olo, että itken itseni uneen. Surusta itken. Tyhjyydestä itken. Kuka mä oikeesti oon? Voisinko voittaa vanhan minän uudestaan itselleni? Mä haluaisin muuttaa asioita kesältä ja koko elämässä niin paljon, mutta enemmän olen katunut asioita, joita en ole tehnyt, kuin virheitä, joita olen tehnyt. Esimerkiksi napata sinut viime kesänä. Mistä mä pystyin vaan tietää silloin, että olit noin ihana ja vastuuntuntoinen? Komeasta tiesin, että sitä sä olit. Ainiin, ja pitkäkin vielä, tosi pitkä. Mutta vielä kunnollinen... sellainen kunnollinen mies, joka oikeasti voisi rakastaa mua sellaisena kuin olen - huonoista päivistäni huolimatta. Nyt sä tuskin enää muistat mua ja siksi onkin parempi antaa virran viedä. Voi kumpa mä en olisi vastannut susta silloin "en tiedä", kuten kaikista aina olen. Voi kumpa mä olisin vastannut susta "ai jestas". Miksen mä sitten tule sanomaan sulle mitään? "Muistatko mua?" tai "Haluisitko lähteä mun kanssa elokuviin?" No tietysti, koska mä oon pelkuri. Mä en kykenesi siihen. Ja juuri nyt en tuntisi olevani enää tarpeeksi hyvä sulle. Ehkä sitten, kun löydän itseni uudelleen.
 Voisinko olla taas 10-vuotias lapsi, jolloin oikeita ongelmia ei ollut? Ajattelin sillon, että poikapöpöjä oikeasti on. Tai voisinko olla taas 5-vuotias, jolloin oli normaalia peuhata lumihangessa haalariin puettuna ja kommandopipo päässä? Odotan vain koko ajan tulevaa tai kelaan aikaa, jolloin tapasin sinut. Tällä hetkellä odotan vanhojen tansseja ja jatkoja ja risteilyä. Mun 18-vuotis synttäritkin on pian. Haluisin silti nähdä sut taas ja valvoa öitä jutellen sun kanssa. Mä en tiennyt silloin, mitä haluan tulevalta, mutta en mä ois halunnu sen menevän näinkään, kokonaan ilman sua. Pakko vaan myöntää sekin fakta, että tuskin tunnettiin. Mä oon vanha ja tylsä. Mitä mä oon sitten viisikymppisenä? Vaikka lumihangessa peuhaaminen ei olekaan nyt normaalia, mä tekisin niin silti, jos saisin siitä hymyn huulilleni. Nyt mun hymyn saa huulille vain ja ainoastaan mun ystävät ja perhe. Rakastan sitä, kuinka joku saa minut nauramaan. Nauraminen on kipu, rakkaus ja ilo. Se on kaikkea, mitä kuoleman odottamiselta haluan. Naurattakaa mua. Mä olisin halunnut nauraa sun ansiosta ja sun kanssa. Mä olisin halunnut tuntea sut, mutta sitä sä et saanut etkä saakkaan tietää, koska mä vastasin aina "en tiedä".
p.s. Ehkä me tavataan vielä joskus, mä toivon ja uskon

Mä oon tehnyt kaikkea maan ja taivaan välillä niin paljon, että en halua viettää aikaani paljon koneen äärellä. Oon miettinyt isoa taukoa sosiaalisesta mediasta, mutta parempi, että käytän sitä, kun siltä tuntuu. Mä oon pohtinut kaiken ajan itseäni. Mä oon tehnyt paljon itseni takia. Oon oppinut nauttimaan yksinäisyydestä ja liikunnasta on tullut mulle huumetta. Syömisestä myöskin... Mä toivon, vaikka mä en oo teitä muistuttamassa aina täällä blogin puolella, että rakastatte toisianne. Mikään ei oo parempaa, rakastakaa.

19 kommenttia:

  1. Eikä.. sanattomaks vetää..Ihan sika mahtava postaus! Tsemppiä<3

    VastaaPoista
  2. Kuvat on hienoja ja tekstikin on jotain sellaista mitä rupesi miettimään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kiitos, ja hyvä ku puhelinkuvat kelpaa! :-)

      Poista
  3. Toi sun tekstis on täydellinen!! Herranjestas oikeesti en jaksa lukea melkein mitään tekstejä ikinä, mut tää oli taas sellanen minkä olis tahtonu vaan jatkuvan ja jatkuvan. :-D oot aivan tajuttoman upea, et niin miten tytöt yleensä vaan susta oikeasti hohtaa jokin muu ❤️ Sellaisia on harvassa, pidäthän siitä kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti ihanin kommentti ikinä. Ehkä silti tää mun oma persoona näkyy vaikka ei siltä tunnukkaa... Oot ihanin :* kiitos <3 ja vielä kerran aivan ihana kommentti, mahtavaa!

      Poista
  4. apua miten hyvin kirjotat Maija! Harvoja tekstejä mitkä jaksaa oikeasti lukea loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi miten mahtavaa, ihanaa, kiitos :*

      Poista
  5. pakko sanoa että aiva ihana teksti ja pystyin tavallaan samastuun tohon tosi hyvin! voisin lukea ton tekstin uudellee ja uudelleen kyllästymättä ja toi teksti laitto miettiin asioita eri tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäki luen joskus mun tekstejä uudelleen. :-D kiitos ihan älyttömästi! <3

      Poista
  6. tää teksti jotenki oikeesti osu ja uppos! osasin samaistuu tohon nii hyvin ja osaat kirjottaa nii luontevasti, että sun kirjotuksii on aina ihana lukee :) muista aina että oot tosi upee tyyppi jolla on paljon merkitystä maailmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kiitos ihan sairaasti! Mun mielestä on tosi ihanaa ku kehutte mua mahtavaks tyypiks vaikka suuri osa ei ees tunne mua, oon varma et teki kaikki ootte aivan mahtavia persoonia. <3

      Poista
  7. Maija sä olet niin kaunis! :-)

    VastaaPoista
  8. Tää oli jotenki tosi ihana ja koskettava teksti. Kun voi jotenki samaistua tohon tyhjään tunteeseen. Välillä vaan ei tiedä mitä pitäs ajatella. Yrittää vaan parhaansa ja toivo antaa paljon. Toivoa jostakin paremmasta ja toivoa jostakin suuresta ja ihanasta, mikä tuntuu silti niin mahdottomalta.. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ittensä kanssa voi käydä hyviäkin keskusteluja. Sä voit purkaa pahan olon vaikka kotona siihen tyynyyn itkien kuin kavereihin. Se auttaa paljonkin. Jaksaa olla paljon positiivisempi sitten kavereiden seurassa. Ja se suuri ja ihana vielä odottelee ja aina pitää uskoa siihen! Kiitos ihanasta kommentista <3

      Poista
  9. Maija vau.... ihanasti kirjotit! <3 Hassua että meki sillon joskus tunnettiin ja oltiin joskus jopa aika useinki tekemisissä.... Ja Reetta myös <3 Sun kanssa oli aina hauskoja juttuja ja sai nauraa. Elämä on niin outoo ku jotkut ihmiset vaan käy sun elämässä ja sitte se yhteydenpito lopahtaa! Ihania tyttösiä ootte, tsemppiä kouluun ja rakkauselämään x) ;). T: Salli ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei ku sait mut hymyilemään... :D oot ihana. Koulu vaa vaikuttaa niin liikaa siihen, ketä näkee päivittäin. :/ mut eihän sitä tiiä, että missä sitä taas törmätää, toivottavasti vielä tunnistan sut ku ei olla ees sattumalta nähty _pitkään_ aikaan! Tsemppiä sinnekkin! ;-) <3

      Poista
    2. Hupss vähä myöhässä vastaan. Mutta jepp niimpä eiköhän mut tunnista aika helposti :D olis oikeesti kiva törmäillä joskus! Kiitoskiitos <3 :)

      Poista

kiitos kommentista<3