torstai 8. toukokuuta 2014

come on skinny love

Kumpa sä sanoisit jotain. Vai oonko mä tyhmä, kun mä vaan uskon, ettet uskalla, koska oot niin ujo? Tai sit sä et halua. Toivon et haluaisit. Ja mä en oo nukkunut, koska olen ajatellut sua. Tiiätkö, niitä keskusteluja valmiiksi ja sitä, mitä sanoisin sinulle, jos nukkuisit mun vieressä. Ja voiko mulla olla tälläinen tuuri? Sellainen tuuri, että sä tulet mua vastaan toisella puolella tietä. Toivottavasti sä et huomannut, että mä huomasin. Mikset voinut tulla vastaan sillä samalla puolella tietä? Miksi? Tai sitten mä vaan kuvittelin, koska sinua minä etsin sinä päivänä jokaisista vastaan tulevista kasvoista - jopa sen tien toiselta puolelta. Ehkä mäkin oon ujo, koska en uskaltanut toimia siinä tilanteessa. Oli helpompi kääntää pää pois. Samalla mä mietin nyt kaikkea, mitä olisin voinut tehdä siinä tilanteessa toisin. Sä et oikeasti tiedä, kuinka paljon voi ihminen unelmoida sun tapaamisesta. Sä olet juuri sellainen, millaisesta mä pidän - ujo, kiltti ja sellainen, josta saa vielä jotain irti. Sellainen, jota kaikki ystäväni eivät tiedä. Sellainen, jolla on maailman söpöin hymy ja olemus. Sellainen, jonka kanssa voisin oikeasti viettää suurimman osan mun päivistä ja jolle toivotan hyvää yötä sekä seuraavana aamuna hyvää huomenta. Se laiha rakkaus, mikä kutittaa mun vatsaa. Joskus mä kyllä mietin, että onko jahti parempi kuin saalis? Uskon silti, että jos jahti kestää, saaliksen on oltava jotain ihanaa. Vaikeinta on vaan se, kun joudun pitkään olla löytämättä sinua. Ja se kuinka mulla on ikävä. Mutta ehkä mä sitten tiedän, kun mä sut nään, että kutittaako mun vatsan pohjasta entistä enemmän vai onko ne perhoset lentänyt pois. Ja arvaa mitä muuta? Mä rakastan elämää. Mä rakastan kaikkia hetkiä. Mä rakastan jopa surun tuntemista. Sitä kuinka voi itkeä ja nauraa. Mä rakastan pieniä käännöksiä elämässä niinkun tämän aamun koulumatkaa, joka päätyikin yhteen kahvilaan ja niitä käännöksiä, jotka päätän sekunnissa. Mä rakastan lomaa ja sitä, kuinka voin valvoa ihanien ihmisten kanssa mussuttaen hedelmiä sulatetun suklaan kera. Olen oppinut sanomaan asiat suoraan ja löytänyt itseni taas. Mä rakastan sitä, kuinka mulla on uskomattoman pitkä, jännittävä ja ihana tulevaisuus edessä. Ja tiiätkö mä rakastan rakastaa, koska ei vaan ole mitään parempaa. Ja mulla ei ole rahaa, mutta menen silti ostamaan huomenna yhden mekon, johon rakastuin. Rakkaus saa tekemään ihmeitä - jopa taikomaan rahaa. Kannattaa kokeilla rakastamista, vaikka siihen voi jäädä koukkuun.
Mä lähden huomenna Tukholmaan, enkä ole vielä pakannut. Unohdankohan mä sua edes täksi viikonlopuksi? Mä en tiedä haluanko mä edes, mutta toivon, että nautin matkasta. Oon nyt köyhä ja sit ku tuun Ruotsista oon aivan pohjalla, mutta toivottavasti monta tuhatta muistoa ja valokuvaa rikkaampana. 

8 kommenttia:

  1. Ja taas niin ihanaa tekstiä tulee! :-)

    VastaaPoista
  2. oi toi mekko on täydellinen !! mistä se on ? :)

    VastaaPoista
  3. nää sun tekstit on ku suoraan mun ajatuksista :o oot aivan mahtava kirjoittamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo vitsi sit en ookkaa ainut kuka on vähän höpsö :-)

      Poista
  4. Apua miten ihanasti kirjoitat :o Mulla tuli ihan vedet silmiin :')

    VastaaPoista

kiitos kommentista<3