lauantai 26. heinäkuuta 2014

Being famous on instagram is like being rich in Monopoly. It's not real.

Mun on ihan pakko jakaa mun ajatukset nyt. Musta nimittäin tuntuu, että olen osittain eri ihminen kuin pari viikkoa sitten. Mulla on monta elämänmuutosta menossa tällä hetkellä, hitaasti, mutta varmasti.
Elämänmuutos, mistä mä nyt kerron teille tässä postauksessa on sellainen, joka mun on ollut tähän saakka helpoin saada käyntiin, koska se on oikeastaan vaan taakka, jonka olen päättänyt jättää harteiltani. Instagram. Mä oon poistanut sen mun puhelimestani. Ai miksi? Mä en halua käyttäää mun aikaani selaten jotain turhan päiväisiä kuvia, koska siitä on tullut mulle tavallaan velvollisuus. Sellainen asia, jota teen joskus jopa 10 minuutin välein. Mä haluan käyttää sen kaiken ajan johonkin muuhun. Mä en ole nyt viikkoon käynyt katsomassa sitä ollenkaan.
Mä voisin ehkä sanoa niin, että kadun sitä, että mä olen joskus sinne käyttäjän tehnyt. Mä haluaisin olla upea olemuksellani, enkä instagramkuvieni perusteella. Kaikkein eniten haluaisin, että ihmiset voisivat katsoa minua joskus ja miettiä "vouu! Kuka toi on?", mutta tuntuu, että jokainen tietäää toisensa instagramista. Montakohan kommenttia mä olen saanut hienoista instagramkuvista. Kommenttien jälkeen muutin mun käyttäjän yksityiseksi. Kehut tulivat ihmisiltä, joita en tuntenut ja he kertoivat asiasta humalassa. Muutenkin ahistavaa, että mua seurailee siellä lähes 800 ihmistä ja niistä tunnen ehkä 200. Haluanko mä jakaa kuvia itsestäni kaikille 800:lle ihmiselle ja luoda kuvan miltä mä en tosielämässä näytä? (tälläkin hetkellä makaan mun sängyssä ja en ole meikannut ainakaan kahteen viikkoon luukuunottamatta mun ja äitin tiistaista stadin reissua.. Niin ja puhumattakaan näistä likasista hiuksista joita en kesäisin pese kuin joka kolmaspäivä shamppoolla). Jokainen saa tavallaan itse päättää millaisen kuvan "itsestään" muille antaa. Ja sehän on se, minkä perusteella ihmiset haluaa suhun tutustua... Suurin syy tähän kaikkeen on, että mä haluan tavata ihmisiä ja oikeesti elää, enkä laittaa kuvaa kahvihetkestä tai juhlista, joissa oikeasti tunnelma on sitä, että selataan puhelimia ja puhutaan muiden instagram kuvista. Tai ylipäätänsä kyylätä kaikkia ihmisiä jostain netinvälityksellä, kun kaikkien instgramfeimityttöjen ja -poikien kuviin tulee PELKKIÄ emojihymiöitä kommentteina vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Ihan oikeesti... Eikö voida sanoa vaan, että olet kaunis/komea? Ja päin naamaa se tuntuu lahtelaisilta olevan vaikeaa. Hah. En itsekään hoe sitä. Sanon joskus ystävilleni ja joskus poika_kavereilleni: "Näytätpäs sä hyvältä tänään". Silloin mä oikeasti tarkoitan sitä, enkä tarkoita sitä niin, että "olit ruma eilen" yms.
Miksi mä en ole sitten poistanut mun käyttäjää? Noh.. Mä voin kertoa olevani niinkin tyytyväinen itseeni, että mä en halua poistaa niitä kuvia. Siellä on kamalasti vanhoja kuvia. Ne kaikki "parhaat" otokset tiivistetty 50 kuvaan. Mä oon jo käynyt tutkimassa sen, miten käyttäjä poistetaan, mutta mä en "uskalla" tehdä sitä. Mitä jos mä joskus kadun sitä? Voiko sitte vaan tehdä uuden? Ei mun mielestä. Mä haluaisin silloin jatkaa mun "aikajanaa", enkä alottaa sitä alusta. Mä kuitenkin mietin, että jos ennen koulun alkua en ole ladannut instagramia mun puhelimeen takaisin, poistuu melko varmasti koko mun käyttäjä.
Mä tiedän, että tää asia ja mun mielipiteet herättää teissä jonkinlaisia tunteita. Joitain ärsyttää ja jotkut ymmärtävät mun pointin. Yksi toive. Sitä mä toivoisin ihmisiltä. Ennakkoluulottomuutta. Kaikki ennakkoluulot, mitkä perustuu huhuihin ja instagramiin on aivan turhia.
Mä voisin kirjottaa vieläkin lisää aiheesta, mutta tähän on varmaan hyvä lopettaa! :-D Mä ikuistan kuitenkin tänne mun kaikki instakuvat teille, jos joskus käy niin, ettei niitä muualla enään ole...

perjantai 18. heinäkuuta 2014

tulin takaisin

DSC_2893
Mua ei ole täällä näkynyt, niinkuin joku mun juttuja aikoinaan seuraillut on saattanutkin tässä kuukausien kuluessa huomata. Nyt mä tulin takasin. Ainakin sen verran, että voin tulla satunnaisesti jakamaan mun kuulumisia silloin kun mieli tekee. :)
Mitäkö mulle kuuluu? Hirmuisen hyvää. Mä oon nauttinut kesästä, huolettomuudesta, mun ystävien korvaamattomasta seurasta. Mä oon uinut, soutanut ruskettunut, rentoutunut.  Mä oon tuntenut aitoa onnellisuutta. Mä oon nauranut, juhlinut niinkuin huomisesta ei olisi tietoakaan, tanssinut festareilla jalat kipeiksi. Mä oon tarttunut hetkiin, itkenyt myöhemmin muutaman kyyneleen ja sitten todennut, että olimpa hölmö ja jatkanut hymyillen eteenpäin. Enemmän mä olen itkenyt onnenkyyneleitä, niitä kyyneleitä mitkä valuvat mun silmistä silloin kun mua naurattaa hirmuisesti. Mä oon käyttänyt hameita ja mekkoja aina kun mahdollista. Mä oon viettänyt monen monituiset sadepäivät katsellen mun lempisarjoja: orange is the new blackia, sinkkuelämää ja pakoa. Mä oon lukenut yli kymmenen kirjaa ja tullut niistä toivottavasti vähän viisaammaksi.Mä oon hymyillyt vastaantulijoille, mä oon hymyillyt muistoille, jotka aika on kullannut kuluessaan. Mä oon hymyillyt virheilleni ja mä oon hymyillyt maailmalle. Maailma hymyilee mulle takaisin.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

ystävän tulee eniten olla aito

Mä oon sellanen, joka voisi istua ulkona elokuisena yönä ja vain jutella. Jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Mikä parasta, mua ei kiinnosta, mitä musta ajatellaan, joten voin puhua kaikille kaikesta ja olla aina oma itteni. Vaikka mua ei kiinnosta, mitä musta ajatellaan, mä silti tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin. En aina, mutta yleensä osaan nöyrtyä ja pyytää anteeksi, jos teen väärin. Kaikkein eniten mua aina yllättää se, kuinka joidenkin ihmisten moraali sallii tekemään jotain sellaista, mikä mulle ei ikinä tulisi mieleenkään. Näiden asioiden kautta tuntee ystävän ja ei ystävän, koska ystävää tulee kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa. Vaikka ei laittaisi toista itsensä edelle, ajatukset eivät sallisi ikinä satuttaa häntä. Mä tosiaan oon siinä iässä, että alan ymmärtämään, ketkä ovat niitä aitoja ystäviä. Ketkä pysyy ja kunnioittaa ja mikä tärkeintä: vietän elämäni tärkeimpiä hetkiä juuri heidän kanssaan jutellen yömyöhään kaikesta maan ja taivaan välillä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Salaatti mansikoilla vai mansikat salaatilla?

Oli muuten sika hyvää! Nyt kun mun rakas velipoika lähti armeijaan ja iskä on töissä, minä ja äiti päätettiin elää naisruualla = salaatilla. Nyt ollaan pari päivää syöty kanasalaattia ja huomiseksi ostettiin lohta salaattin. AI JESUS!! :-P Meillä on jääkaappi täynnä kaikke, mitä voi laittaa salaattiin. Aamupalaksi vedetään hedelmiä ja jälkkäriksi hedelmiä ja välipalaksi hedelmiä. Nyt ostettiin vihanneksia ja dippiä illaksi, kun tulee Argentiina vs Hollanti. Mä en enää voi kannustaa mitenkään muuten, ku että Saksa ei voita. Teki mieli itku tirauttaa, kun eilen katto sitä peliä. Voi brassifanit... :-(
Tässä kuitenkin vielä ohje tähän salaattiin, vaikka sitä tuskin tarvii, kun kuvasta näkee hyvin, mitä se sisältää. Musta tuntuu, että tää on sellanen salaatti, joka kelpais miekkosellekin, koska siinä on myös protskua! :-D Tähän salaattiin sopisi varmasti myös tomaatit paprikan sijasta, mutta mä en erityisesti pidä tomaatista salaatissa.

Mansikkakanasalaatti:
Jääsalaattia
Yksi kanapihvi (lämmin/kylmä) pilkottuna
Paprikaa
Mansikoita
Kurkkua
Pähkinöitä
Ja viereen raejuustoa ja leipää, jos haluaa!